Kuva L.J Fabritius- Kengitysoppi

Nykyisen tyyppistä kengitystä hallitsee englantilaisen Clarkin 1800- luvulla selvittämä kaviomekanismin toiminta. Tällä tarkoitetaan sitä joustavaa liikettä, joka tapahtuu kaviossa itsessään sen iskeytyessä maahan ja jälleen noustessa ilmaan. Keskeisenä tässä toiminnassa ovat mukana kaviota ympäröivä sarveiskotelo ja etenkin kotelon sarveisseinämä, joka myös muodostaa kannatinpinnan kantaen koko hevosen painon, säde sen alla olevat sädepatja ja sädeluu sekä kaviorustot.

Kavion iskeytyessä maahan nämä ns. joustavat osat levittävät kaviota siten vaimentaen tärähdystä ja samalla aiheuttaen martokavion hiussuoniverkoston ylipaineen, joka työntää käytetyn hapettoman veren pois. Vastaavasti jalan noustessa palautuu kavio ennalleen ja syntynyt alipaine imee tuoretta verta tilalle.

Esa Karesma- Hevosen kengitys